lauantai 20. tammikuuta 2018

Seinä vastassa

Moni varmaan tietää fiiliksen, kun takki on tyhjä ja kaikki ideat käytetty?


Olen yrittänyt pitää lankoja käsissäni nyt aikalailla kaksi vuotta. Olemme selviytyneet monista pohjista, monista ruokien kaatumisista, monenlaisista oirehdinnoista, lukemattomista valvotuista öistä ja huudetuista päivistä. On kokeiltu rauhallista rotaatiota, shokkirotaatiota, muutamalla ruoka-aineella menemistä, pelkällä korvikkeella elelyä reilun vuoden iässä ja vaikka niin mitä. Aina lopulta palataan samaan lopputulokseen; kaikki kaatuu. Olemme kokeilleet läpi kaiken jamssin ja possun väliltä, mutta yksinkertaisesti mikään ei vain sovi sitä hetkeä pidempään.



Tässä sitä nyt ollaan, takki tyhjänä ja langat karkaavat käsistä. Ummetusta, karstaa, ihottumaa, kipua, käytösongelmaa, kiukkua, nukkumattomuutta, yölevottomuutta, heräilyä, järkyttävää pissan määrää. Ja oirelista senkun tuntuu kasvavan päivä päivältä. Tämän kaiken taustalla voi olla syöty ab-kuuri, MUTTA kyllä tämä kovasti sille näyttää, että joku/jotkut ruoat siellä nyt oireilee; ab-kuurista johtuen taikka ei, niin onko sillä väliä? Pienen ihmisen olo alkaa jälleen käydä kurjaksi, joten jotainhan tässä pitäisi kyetä tekemään. 

Syyllinen on epäselvä ja toisekseen, mitä tästä suppeaakin suppeammasta ruokavaliosta voisi tiputtaa pois? Emme voi tiputtaa pois hirssiä, koska tämä lapsi ei tule kestämään pensasmustikka - päärynäsose - liha -ruokavaliolla. Lihaa ei voi pudottaa pois, koska se on aika merkittävässä roolissa. Päärynäsoseen avulla saadaan puolet lääkkeistä menemään. 

Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, ettei minusta ole tekemään mitään ratkaisuja. Minulla ei ole enää ideoita, miten jatkaa. Tuntuu, ettei mikään kokeiltu sovi. Monen moni juttu on jo kokeiltu kahteen tai kolmeen kertaan; aina oirehdinta alkaa nopeammin ja kovemmin eli aletaan puhumaa päivien ratkaisusta eri ruoka-aineiden kanssa.. Ja järkikin sen sanoo, että suolisto kärsinee jokaisesta tällaisesta ruoka-aineesta. Joten ei sekään ole ratkaisu.

Meillä on maanantaina lääkäriaika ja sieltä en meinaa poistua ilman konkreettista suunnitelmaa; mitä teemme, miten jatkamme. Ensimmäistä kertaa minulla ei itselläni enää ole mitään ideaa, mitään millä korjata tätä.. Tuntuu, kuin edessä olisi seinä, josta ei pääse läpi. Toivon koko sydämestäni, että lääkärillämme ei tuntuisi samalle vaan hänellä olisi niitä ratkaisuja.

Jotenkin me tästäkin selvitään.
Kunhan keksitään miten, tai joku keksii edes jotain.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Korttitalo uhkaa sortua

Pakko todeta, että ilmeisesti ab-piikki, kova flunssa sekä ab-kuuri alkavat vaatia veronsa pala palalta. Streptokokki vei meiltä ne ensimmäiset ruoka-aineet; kauran ja possun osittain. Oikeastaan tällä hetkellä sopinee oikeasti hirssi, päärynäsose ja pensasmustikka. Possua roikotetaan pienissä määrin mukana ja peuraa yritetään ajaa sisään. Munakoisoa ajetaan sisään, mutta oikeasti se olisi tarpeen tiputtaa pois. Tällä hetkellä kuitenkin ollaan jälleen tilanteessa, jossa on pakko syödä myös niitä ei-niin-sopivia, kun jollain se vatsa on täytettävä. 


Yritämme kovasti elää tavallista taapero-elämää. IG:stä on voinutkin bongailla, että lauantaina kävimme leikkimässä Hoplopissa ja sunnuntaina kokeilemassa ensimmäistä kertaa luistelua. Hoplopissa jaksoi hienosti, kunhan sai aina välilllä ottaa rauhallisemmin ja lepäillä. Luistelu oli uutta, jännittävää ja ihmeellistä; vielä ei pystyssä pysytty eikä pystyyn päästy, mutta yrittämisen puutteesta ei voi pientä miestä syyttää! 


Todellisuudessa öisin heräillään, naama oireilee (periaatteessa voisi olla tuo ulkona huutava tuuli sekä pakkanen, mutta sen kai pitäisi sisällä mennä ohikin), vatsa toimii ääripäästä toiseen. Juuri tänään vertasin heräilyämme vauva-aikaan eli aika järkyttävää tämä on. Ja sitten iskettiin todellisuus suoraan kasvoille: kaverin vauva joka on aloittanut kiinteiden maistelut hetki sitten, syö jo useampaa sorttia kuin meidän pian 2,5v! Henkinen musertuminen. 

Nyt kuitenkin tavoitteena olisi yrittää jotenkin sinnitellä tämän ruokavalion kanssa ja saada toivon mukaan jotain apuja ensi maanantaina allergialääkäriltämme; mitä tahansa. Oma olo on aika voimaton ja ahdistunut juuri tällä hetkellä. Tämän jälkeen me menemme näyttämään harmaantuvia hampaita hammaslääkärille (pitäkää peukkuja, että kyseessä olisi vaikka hammaskivi tai muu vaaraton). Näiden jälkeen jäämme odottamaan helmikuun lopussa olevaa osteopaatti-aikaa. Samalla pohdimme myös muita vaihtoehtojamme ahkerasti; SI-terapeutilla käynti mahdollisen aliherkkyyden vuoksi voisi olla vaihtoehto (jos tuo tuntee kipua kovin pahasti jälkijunassa, niin kipu ei välttämättä ole kovin hyvä oirehdinnan mittari..). Tämän lisäksi olen tänään laittanut avunpyyntö sähköpostin eräälle allergialääkärille, jolla on aina ideoita. Sormet ristissä toivotaan, että hän vastaisi minulle jotain. Ja viimeisimpänä vaihtoehtona voisi olla kokeilla Tampereen lääkäriä ja mahdollisesti tähystystä. 

Kellään kokemuksia SI-terapiasta? 
Entäpä tähystyksestä? Pienellä lapsella?
Kokemuksia otetaan vastaan suurella ilolla <3 

tiistai 9. tammikuuta 2018

2vkon painajaiselle nimi; streptokokki

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut aivan liikaa, jos minulta kysytään. Kaikki alkoi jo joulunpyhinä, kun tuntui, että nyt lähti kaikki kaatumaan. Kaura tippui ensimmäisenä ja ilmeisesti samalla vaikutti suuresti possun sopivuuteenkin. Useampi ruoka-aine oli täyttä kysymysmerkkiä ja oma huoli taas hurja, kun näki vain kaiken romahtavan. Sitä elettiin nuo kaksi viikkoa taas muistaen, mitä elämämme oli puoli vuotta sitten.

Jouduimme tekemään nopeita ratkaisuja ruokavalion kanssa, ottamaan uusia ja tiputtamaan vanhaa pois/vähemmälle. Kaiken tämän keskellä Leo vain oireili; itki kipua, vatsaa särki, ensin ummetti itkuihin ja oksennuksiin asti, sitten ripuloitiin, ei nukuttu, hän puri itseään, käytösoireet olivat toisinaan järkyttäviä. Kävimme useamman kerran lääkärissä; hakemassa apua ummetukseen, tsekkaamassa perusverenkuvaa jne.


Sitten tuli sunnuntai-päivä. Leo huusi, huusi, huusi, itki, ei kyennyt nukkumaan. Kuin riivattu. Ja silloin minä tajusin, mitä se kaikki oli; STREPTOKOKKI. Niin vahva deja vu -fiilis vajaan vuoden takaata ettei kahta sanaa. Varasin ajan Mehiläiseen, painelin lääkärin vastaanotolle ja pyysin lähetettä labraan kertoen, että olen aikalailla varma jo diagnoosista. Lääkäri kyseenalaisti, koska vaippa-alue ei näyttänyt oikealle, jotta kyseessä olisi Leon voimakkuuden oireita aiheuttava peppu-streptokki. Pikatesti kuitenkin näytti tämän äidin olleen tällä kertaa oikeassa; Leolla oli jälleen peppu-angiina.

Sunnuntai-iltana aloitettiin antibiootti-kuuri ja vähällä on selvitty tähän asti! Nukahtaminen ja nukkuminen on vaikeaa edelleen, mutta sitä se oli jo ennen kuurin alkuakin. Ruoka maistuu hiukan tavallista huonommin, mutta maistuu silti varmaan keskiverto taaperoa paremmin. Pidetään peukkuja, että näin vähällä päästäisiin 10vrk kuuri onnellisesti loppuun :)

Streptokokki pyllyssä yleensä räväyttää ilmeisesti vaippa-alueen hyvinkin punaiseksi ja siitä sen sitten voi tunnistaa. Meillä näin ei kuitenkaan käy; ulkoisesti ei ole mitään merkkiä. Eli se voi iskeä myös suoliston puolelle; kaataa ruokia, tehdä ummetusta, tehdä ripulia, tehdä kakkaamisesta kivuliasta jne.. Tämä yhteenvetona meidän kokemuksestamme <3

Meillä on tällä hetkellä ruokavaliossa peura, pensasmustikka, päärynäsose ja hirssi. Possu pienissä määrin. Uusina tulokkaina kuvioihin yrittää tulla klementiini sekä munakoiso. Pienintäkään uskoa ei ole, että kauraa saisimme enää takaisin; eiköhän se ole menetetty tällä erää. Nyt kuitenkin taas ruokavalio vaikuttaisi ihan ok:lle ja olo on selkeästi helpottamaan päin kaikkinensa. Tässä kohti on kiitettävä ruokapalvelua, josta ruoka tulee lapseni päiväkotiin. Pienellä tuskan hiellä, kiukuttelulla, itkulla ja vaatimisella lapseni saa päiväkodissa peuraa. Olen kiitollinen. Sanat ei edes riitä kertomaan sitä helpotuksen määrää, jota koin sillä hetkellä kun sain tietää sen onnistuvan <3

maanantai 8. tammikuuta 2018

Mammalandia on nyt Perhekupla


Nyt on tullut aika sanoa hyvästit blogiyhteisö Mammalandialle ja toivottaa tervetulleeksi Perhekupla. Eli nimi on vaihtunut ja pieniä uusia tuulia voi olla ilmassa. Tulkaa mukaan seuraamaan vanhojen tuttujen bloggaajien elämään uuteen blogiyhteisöön.

Käykäähän tutustumassa uusiin sivustoihin:
Perhekuplan verkkosivut
Perhekuplan FB-sivut
Perhekuplan Instagram



Viime huhtikuussa pääsin mukaan Mammalandian blogiyhteisöön. Se toi minulle uutta intoa blogin kirjoittelun, useamman yhteistyön, monta uutta lukijaa ja seuraajaa. Ylipäätään otin ison askeleen eteenpäin blogini kanssa omasta mielestäni. Iso kiitos jokaiselle <3  Nyt blogiyhteisön nimi on vaihtunut uuteen; minun blogissani se näkyy vaihtuneena logona oikeassa reunassa :) Toivon myös uudella nimellä varustetun blogiyhteisön kehittävän minua ja antavan minulle uutta <3

Arvonta suoritettu!

Joulukuussa julkaisin arvonnan, jonka arpominen on venynyt aivan kohtuuttoman pitkään! ANTEEKSI. Meillä on valvottu, sairastettu, voitu huonosti; vihdoin eilen löytyi syy tälle ja siitä lisää erillisessä postauksessa. Mutta tosiaan voittaja on arvottu ja hänelle on laitettu sähköpostia. 

Onneksi olkoon
Anna // Kukkahattuäiti

  
Kiitos jokaiselle mukana olleelle <3 

maanantai 1. tammikuuta 2018

Pohjamudissa, mutta täältä noustaan taas!

Vuoden 2017 viimeisinä päivinä käytiin kurkkaamassa jälleen, miltä näyttää pohjalla ja miltä tuntuu kaiken kaatuessa. Ahdistusta, loppu olemisen fiilistä, paniikkia ja hanskat tiskiin -fiilistä sieltä meinasi pukata ensimmäisinä fiiliksinä. Olin niin valmis heittämään hanskat tiskiin pahimman helpotettua; olo oli kuin pahimmassa darrassa ja epätoivo aivan valtava. Tajusin kuitenkin aika nopeasti, etten voi jäädä vellomaan epätoivoon vaan pakko se on tästä jotenkin lähteä rakentamaan uutta. 


Vaikeimmista hetkistä selvisi sillä "olen äiti ja nyt lapseni tarvitsee minua". Pahimmalta ei tuntunut se yö kun valvottiin liki kokonaan eikä sitä seuraavakaan. Pahimmalta ei tuntunut se, että lapseni puri ja nipisti pahaa oloaan purkaessaan. Pahimmalta tuntui se olo, joka itsellä oli kun alkoi saada unta ja tajuta kuinka taas jotain tippui ruokavaliosta. Tälläkin hetkellä päänsärky on sanoin kuvaamaton, oksettaa ja olo on kummallinen. Onneksi  Leon mummo ja kummitäti piti pahimpien öiden jälkeen lapsestani huolta ja sain itse vain möllöttää. Ja tehdä monen monta palapeliä, jotka kummallisesti rauhoitti sitä epätoivoista fiilistä joka oli pinnalla. 


Pahimman jälkeen kuitenkin lähdettiin nousuun ja aloin tekemään suunnitelmia jatkon kannalta. Tässä kohti oli tiputettu kaura pois ja olo alkoi pojalla tasaantumaan. Kauralla kuitenkin oli iso osa Leon ruokavaliossa ja se on tuonut pieniä haasteita nyt ruokailuihin. Muitakaan kun ei voisi lisätä. Ja nyt kun ensimmäinen kaatui, niin riski muidenkin kaatumiselle on suuri. Suurimpana pelkona heräsi jos possu tai hirssi lähtee kaatumaan, niin mitä sitten? Possu kuitenkin syö viljoja ja jos ne ovat kasvaneet ongelmana, niin.. :/
Tässä kohti kuvioihin asteli vertaistuki. WhatsApp ja FB:n muutamat ryhmät olivat henkireikäni, joiden avulla sain pääni jälleen kokoon ja joista sain paljon ideoita jatkoa ajatellen. Tätä kirjoitellessani uunissa paistuu peuraa, jota haimme tutun pakastimesta eilen (KIITOS!) ja jota pääsemme jo tänään kokeilemaan. Sen jälkeen uuniin menee kypsymään munakoiso, jota yritetään kanssa lähteä kokeilemaan. Pöydällä odottaa myös avokado, jota täytyisi uskaltaa kokeilla. Nyt taas mennään älyttömän rohkeasti uusia kokeilemaan, jotta saataisiin ruokavalioon jotain vanhan mahdollisesti kaatuessa. 

Tämän piti olla takanapäin. Meillä piti vihdoin olla jotain varmasti sopivaa ruokavaliossa, pohja jolle rakentaa laajempaa ruokavaliota. Rehellisesti sanoen minulta vedettiin matto jalkojen alta ja henkisesti tämä oli kiistatta rankinta, mitä tälle allergia-polulle on mahtunut. Siitä kuitenkin noustaan, hiljalleen kasataan pää ja lähdetään kokoamaan pakettia uudelleen. Nyt on kuitenkin nähty jo valoa tunnelin päässä; on jotain mitä lähteä uudelleen tavoittelemaan. Kaatumatonta ruokavaliota. 

Nyt uuden vuoden puolella lähdetään korjailemaan viime vuoden vahinkoja ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä ei auta kuin toivoa, että ainoa kaatunut olisi tuo kaura ja muut saisivat jäädä.. Viidestä kun tippuu yksikin pois, niin se tuntuu. Nyt ollaan kuitenkin taas uudelleen täynnä toivoa ja taistelutahtoa.

 Yksi henkirei'istäni, jos joku muu kaipaa tukea allergia-polullaan vertaisiltaan:

tiistai 26. joulukuuta 2017

Meidän joulu

Meillä on ollut oikein mukava joulu. On oltu suvun kanssa, herkuteltu, saatu paljon lahjoja ja otettu vain rennosti. Leolla on ollut leikittäjiä jokaiselle hereillä olo minuutille ja aina joku jaksaa ravata alakerrasta ylös ja takaisin alas. Kyllä pienen taaperon kelpaa täällä.


Aattona koristelimme kuusta liki koko joukolla ja Leo jaksoi laittaa kuuseen kymmenkunta koristetta. Mutta kuusi on saanut olla täysin rauhassa vaikka itse odotin aivan muuta. Kuusi ei tosiaan ole kiinnostanut oikeastaan ollenkaan.




Pöydät ovat notkuneet suolaista ja makeaa; laatikoita, kalkkunaa, joululimppua, juustoja, kaloja, kakkuja, suklaita ja karkkeja. Leolle oli oma kinkku, jonka ukki kävi hakemassa lapsenlapselleen Helsingin puolelta. Pelkkää possua rullana <3 Pakko sanoa, että kyllä on kinkku uponnut pieneen mieheen! Sen lisäksi hän on saanut omaa kolmen raaka-aineen kakkuaan ja tänään vielä leivotaan hänelle muutamat piparit :)




Paketteja Leo sai hurjan paljon, kuten osasin odottaakin. Itse purin omaa ahdistusta ja muuta ostelemalla Leolle lahjoja ja sen lisäksi tuo poika on sukujen ainoa lapsenlapsi tällä hetkellä. Pakko sanoa kuitenkin, että kaikki oli fiksuja ja varmasti käyttöön pääseviä tavaroita. Leluja, vaatetta, palapelejä, puuhakirjaa, lakanoita ja vaikka niin mitä.


Joulun suosikki-tavarasta ei kuitenkaan jäänyt epäselvyyttä; Ryhmä Haun Samppa paloautoineen. Ehdoton ykkönen. 

Kokonaisuudessaan ihana joulu tähän mennessä. Olen jopa hetkeksi pystynyt unohtamaan lapseni moniallergisuuden ja vain nauttimaan; lapseni on ollut niin iloinen ja hyvällä tuulella koko joulun. Nyt rentoudutaan vielä loppuvuosi ja sen jälkeen taas uudella energialla vuoteen 2018! :)