maanantai 18. syyskuuta 2017

Vatsataudissa tk:hon?

Vatsatauti, iski kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän pieneen touhottajaamme.



Lauantaina ruoka maistui heikosti ja uni sitäkin paremmin. Minä lähdin töihin päivällä ja Leon piti saada viettää iskän kanssa mukava päivä. No, se päivä meni oksentaessa, ripuloidessa sekä torkkuessa. Launtai-sunnuntai yö oli vaikea, kuten myös sunnuntai-maanantai. Sunnuntaina enää ripuloitiin ja sillä tiellä ollaan toistaiseksi. Leo on kovin voipuneen oloinen, joten ainakin tämä päivä ollaan vielä kotosalla. Luulen, että suolioireisen lapsen kanssa on katsottava kokonaisvointia; ripuli saattaa kestää vaikka seuraavan kuukauden, kuka tietää.

Sitten päästään asiaan, jota en vieläkään ymmärrä. Sairaslomalappu ja vatsataudissa terveyskeskukseen. Kyllä! Lähdemme klo 10 näytille. Menemme neuvolan vieressä olevaan huoneeseen, pienten vauvojen välittömään läheisyyteen, käpälöiden suurella todennäköisyydellä useampaa samaa asiaa kuin niiden pienten lasten vanhemmat. Joku voisi vääntää rautalangasta, miksi siellä täytyy tällaisen taudin kanssa käydä näytillä? Lapseni ei toivottavasti enää siellä käydessämme oksenna ja tuskin juuri sinne osuu ripuliakaan, eikä tuo huuda kipuakaan enää jatkuvalla syötöllä. Eli yhtälailla siellä joudutaan uskomaan minun sanaani kuin puhelimen päässä; puhelimen päässä asioiden emme vain sairastuttaisi kaikkia muita. Mutta näin tämä ilmeisesti menee. 

Nyt jännityksellä jäämme odottamaa, että kuinka huonoon kuntoon tämä tauti sai suoliston ja kuinka monta askelta mennään takapakkia. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Muutama vinkki vatsataudin varalle, joilla meillä on selvitty mahdollisimman vähällä työllä
  • Lapsi saa syödä sitä, mikä maistuu (meillä se on ollut nakit ja päärynämehu)
  • Vuoraa sohva ja/tai sänky pyyhkein, kosteussuojin sekä lakanoin
  • Pidä jalassa housut; ripulien peseminen housuista on helpompaa, kuin esim. sohvasta
  • Yritä saada oksennuksista koppi; jos et saa, niin pese sohvaa välittömästi ja suihki esim. hajunpoistaja-ainetta
  •  Huolehdi nesteen saannista; vaikka ruiskulla jos muuten ei mene

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Asiakaspalvelua, joka nostatti hymyn naamalle

Eilen kohtasimme niin hyvää asiakaspalvelua ravintolassa, että edelleen on hyvä mieli! Tämän vuoksi tahdon jakaa hyvän kokemukseni myös täällä blogissa :) Kävimme syömässä Morrison's -nimisessä ravintolassa täällä Turussa. Kyseessä on mukava sekä viihtyisä ravintola, josta saa mm. hampurilaisia, pihvejä sekä salaatteja. Olemme käynneet siellä aiemminkin ja joka kerran ruoka on ollut maistuvaa sekä annokset isoja. 

Saadessamme ruokalistat, Leo sai itselleen väritystehtävän, jonka parissa kuluikin helposti hetki ja sain rauhassa miettiä, mitä tilaisin itselleni. Seuraavaksi normaaliin tapaan tultiin kysymään juomia; hetkeä myöhemmin pöytään kannettiin Leon vesilasi pillillä sekä päivänvarjolla koristettuna. Tuo varjo oli taaperon mielestä hurjan hauska. 



Seuraavaksi päästään siihen hetkeen, kun olin iloinen ja kiitollinen asiakaspalvelusta, jota sain osakseni. Kysyin, että löytyisikö heiltä mikroa tai saisinko kuumaa vettä, jotta saisin taaperon lihapullat lämmitettyä; mainitsin yhdellä lauseella, että kyseessä on allergikko, joten hänellä on omat eväät. Ei enempää kysymyksiä, tarjoilijan ilme pysyi iloisena ja mukavana koko ajan hänen kertoessaan heiltä löytyvän mikro sekä kuumaa vettä; kumpaa me tahtoisimme käyttää ruoan lämmitykseen? Annoin hänelle lihapullat pakasterasiassa mukaan ja hetkeä myöhemmin..


.. Taaperoni lihapullat kannettiin pöytään lautasella kera taaperon käteen sopivien aterimien. Leo oli niin onnellinen omasta annoksestaan; olihan se kauniisti aseteltu lautaselle, tarjoilija kantoi sen pöytään kuten muidenkin ruoan ja lihapullat ovat herkkua. Minun annostani Leo osotteli ehkä kahdesti, mutta söi enemmän kuin mielissään omaa ruokaansa. 

Jollekin tämä kuulostaa normaalille, mutta itse en pidä tällaista palvelua itsestäänselvänä lainkaan. Olen ollut tilanteessa, jossa minulta on laskutettu 2 euroa, kun olen tahtonut ettei pihvini päälle lisätä pippuria. Olen kuullut, kuinka taaperolle ei ole suostuttu lämmitämään omaa ruokaa, koska niin toimitaan ainoastaan vauvojen kohdalla. Ja mitä kaikkea muuta olenkaan nähnyt tai kuullut. Joten tämä paikka todellakin saa kiitokseni toiminnastaan; he mahdollistivat äidille sekä lapselle hyvän ravintola-ruokailun, vaikka kyseisellä lapsella on vielä pitkä matka ennen kuin hän tulee syömään missään ravintolassa listalta tai edes listan ulkopuolelta. Kiitos.  


Mitä ruokaan tulee, niin itse tykkäsin siitä jälleen ihan todella paljon. Päädyin pienen pohdinnan jälkeen vuohenjuusto-hampurilaiseen. NAM, ei kai sitä tarvitse enempää selitellä?

Leo myös oli niin esimerkillinen taapero ravintolassa; söi siististi, jaksoi istua pöydän ääressä syöden sekä ihmetellen ja ei mölynnyt mielestäni muita häiritsevästi. Hän pysyi hyväntuulisena, kunnes täytyi lähteä ja hän olisi tahtonutkin jäädä vielä syömään.. Sekin kiukku kuitenkin talttui ennen kuin edes kunnolla alkoi. 


Onko muilla ollut hyviä ravintola-kokemuksia allergisena, allergisen lapsen kanssa tai ylipäänsä vaikka taaperon kanssa? :)

tiistai 5. syyskuuta 2017

Manduca, joka pelasti elämän

Tahdon kirjoittaa teille kantamisesta, vaikka se meillä alkaakin olla jo takanapäin, mutta se oli suuressa roolissa varsinkin ensimmäisenä vuotena ja jonkin verran vielä sen jälkeenkin. Oletko sinä kantanut tai suunnittelet kantamista repulla tai liinalla?


Aloitimme kantamisen trikoisella kantoliinalla, kun Leo oli vasta muutaman viikon ikäinen. Se ei oikein ollut meidän juttu ikinä. Siihen Leo nukahti aina välillä kyllä, mutta minulle kaikki tuollaisten solmiminen aiheuttaa korkeintaan päänvaivaa. Ohjeita löytyi monenlaisia Youtubesta ja minäkin opin kyllä solmimaan, mutta jotenkin se ei silti tuntunut hyvälle. Trikoinen liina on kuitenkin vain pienelle vauvalle tarkoitettu ja se ei toimi, kun lapselle alkaa tulla painoa.

Meillä kävi pikaisessa kokeilussa myös kudottu kantoliina, mutta sillä olisi pitänyt jaksaa opetella vielä enemmän solmimista. Ja kyseisen liinan tullessa meillä vallitsi jo sellainen väsymys-taso, että kaiken täytyi olla todella helppoa alusta alkaen toimiakseen. 

Marraskuussa 2015 kysyin mieheltä, että saanko törsätä Manduca-kantoreppuun. Mies oli hiukan nihkeä, mutta tyylilleen uskollisena hän totesi "Osta pois, jos koet sitä tarvitsevasi!". Googlettelin silloin aikani ja päädyimme ostamaan Manducan Ozbabyn liikkeestä. 

Ensimmäisellä kerralla todennäköisesti repun remmit oli sinne päin ja kaikki muukin vain suunnilleen. Mutta muistan sen hetken, kun Leo nukahti reppuun käveltyäni paristi eteinen - keittiö välin huutavan vauvan kanssa. Sillä hetkellä Manducasta tuli meidän arjen pelastus ja opettelin oikeasti laittamaan sen itselleni hyvin. Minusta Manducan säätäminen oli helppoa sekä yksinkertaista, kun siihen oppi ja se asettui minulle sekä miehelle hyvin.

Seuraavien kuukausien aikana Manduca oli käytössä kaikista eniten yöaikaan; ei tarvinnut kantaa toista sylissä käsivoimin, vaan hänet saattoi pitää lähellään repussa. Hyvällä tuurilla uni jopa jatkui repussa, vaikka itse istahdin sängylle. Manduca vapautti minun käteni ja kipeää lasta saattoi silti pitää lähellään.


Manduca oli paljon käytössä; varsinkin meidän Italian reissulla touko-kesäkuussa 2016 ja sen jälkeen kesä-syksyn. Sen jälkeen Manduca on päässyt enää satunnaisesti käyttöön ja tällä hetkellä jo vähän harkitsen sen myymistä. Vielä en ole siihen pystynyt kuitenkaan; se muistuttaa minua niin monesta hetkestä. Tunnearvo on paljon suurempi kuin kyseisen repun rahallinen arvo.  

Onko muilla millaisia kokemuksia kantamisesta? :)

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kahden vuoden kriisi

Meillä eletään tällä hetkellä vaihetta, jossa en oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja mitä ajatella, puhumattakaan mihin tässä pitäisi taas jatkaa. Hetkellisesti tilanne näyttää paremmalle ja sitä tuntee itsensä aivan optimistiseksi, kunnes tulee huonompi yö tai vaipan sisältö kertoo päinvastaisesta. Missä nyt siis mennään? No, siinäpä vasta kysymys vailla vastausta jälleen kerran.. 

Tällä hetkellä taas minulla on hiukan vaihe, kun on todella vaikeaa käsitellä tätä kaikkea. Tuntuu, kuin tämä ei loppuisi koskaan eikä menisi koskaan eteenpäin. Olen ollut viimeisen viikon todella väsynyt ja siksi blogiinkaan ei ole mitään tullut; yksinkertaisesti en osaa puida sanoiksi mitä tunnen. Kai tämä on joku 2 vuoden kriisi. Tajuaa, että 2 vuotta on jo takanapäin ja edessä ei todellakaan näy vielä hetkeen sitä helpompaa huomista. Vaikka kuinka yrittää hyväksyä tämän kaiken ja hyväksyä tämän vain meidän perheen elämäksi, niin juuri tällä hetkellä se on jälleen yllättävän vaikeaa. Sitä tahtoisi pystyä tarjoamaan lapselleen monipuolista ruokaa, päästä toisinaan taas helpolla ja olla ylipäänsä edes hetken miettimättä ruokakuvioita. Tällä kuitenkin mennään ja se on hyväksyttävä.


Kikhernepastan kuvittelin jo sopivan ja sitä on käytetty viikko päiväkodissakin, mutta nyt on todettava ettei se ilmeisesti sovikaan. Pasta olisi ollut niin mukava lisä tähän suppeaan ruokavalioon, mutta ei nyt auta. Huomenna saan käydä kertomassa päiväkodin keittiöön, että kikhernepasta jäi viikon mittaiseksi; onneksi vein itse sinne pussillisen eivätkä he tilanneet sitä. Kuvassa näkyy myös Leon nakit; pelkkää possua, vettä ja suolaa. Vähästä Vataja nakkinsa tekee! Joku on voinut Instagramista bongatakin kuvan, jossa Leo iloisesti istuu ostoskärryssä 1,5kg nakkilaatikon kanssa :)


Sen sijaan luomu banaani tuntuisi tällä hetkellä sopivan. Leo syö viikottain jo n. 2-3 banaania eli aika lupaavalle näyttää sen osalta. Vielä ei juhlita, mutta annetaan optimistisuuden nostella jälleen päätänsä tässä kohti :) Avokadoöljy on nyt tuntunut sopivan pienenä määränä, jonka heitin lettutaikinaan. Avokadoöljy olisi ihan hurjan hyvä lisä ruokavalioon, kun meillä on ollut noiden öljyjen kanssa sen verran suuria haasteita. Lettuihin heitin taikinan sekaan myös aivan hiukan nokkosta, joka sekin nyt sitten ainakin toistaiseksi tuntuisi sopivan. Mustikkajauhetta menee teelusikallinen 3-4krt/vko, joka näyttäisi nyt myös menevän oireetta. Tätä listaa katsellessa voisi todeta, että mennään eteenpäin.. Valitettavasti vain mustikkajauheella tai nokkosilla ei vatsaa täytetä eikä kyllä öljylläkään tällaisina tippoina. Mutta alku se tämäkin!


Tällä hetkellä eletään jännittäviä aikoja, koska 2-3kk sykli on juuri täyttymässä useammalla ruoka-aineella ja se tarkoittaisi normaalisti niiden kaatumista aivan pian. Toisaalta nyt ei ole mitään merkkejä sellaisesta ilmassa ja pientä toiveikkuutta itselläni on, että josko tuo Leon käyttämä lääkitys vaikuttaisikin tässä kohti positiivisesti. Josko meidän ruokavalio ei kaatuisikaan tällä kerralla. Seuraavat pari viikkoa tulee näyttämään, mikä tilanne on tämän osalta. Peukkuja saa ja pitääkin pitää! Sisäinen optimistini huutaa "voisiko meillä vihdoin olla jotain pysyvämmin ruokavaliossa!?", vaikka pessimisti sisälläni yrittää toppuutella samaan aikaan. Lääkkeestä voi lukea lisää TÄÄLTÄ :)

Meillä on käytössä myös allergialääke, jonka annostusta nyt laskimme ja kokeilemme, mitä sitten tapahtuu. Nimittäin toissailtana tajusin, että lapseni on aivan kuutamolla saatuaan lääkettä ja ihan niin taju kankaalla olo ei olisi suotavaa. Joten nyt kokeillaan pienemmällä annoksella, että mitä mahtaa tapahtua; josko yöunet säilyisivät, vaikka lapsi ei olisi aivan taju kankaalla.


Ei tässä kuitenkaan voi todeta, kuin ajan näyttävän mitä tuleman pitää; kaatuuko kaikki jälleen vai jäisikö ensimmäistä kertaa jotain jäljellekin?

lauantai 2. syyskuuta 2017

Siivous allergia-perheessä

Kaupallinen yhteistyö Sinituote sekä Mammalandia.


Itse en ole koskaan todellakaan ollut mikään siivouksen ylin ystävä, millään muotoa nauttinut siitä tai ylipäänsä halunnut sitä tehdä. Myönnän olevani älyttömän laiska siivoaja ja sen näköinen on kotikin yleensä. Allerginen lapsi kuitenkin on tuonut tähän pienen pakon. Varsinkin vauva-aikaan, kun Leo oli jo lähtenyt liikkeelle niin varsinkin keittiön siivoaminen oli älyttömän tärkeää; jokainen lattialta löytyvä muru päätyi suuhun. Meillä on imuri laulanut varsinkin silloin ja kyllä se edelleen aika säännöllisesti vierailee keittiössä. Onneksi enää ei jokainen murunen mene suuhun, joten vähän voi jo huokaista helpotuksesta.


Sinituotteelta sain talousrikkasetin, jonka kätevyyttä en ollut aikaisemmin tajunnut. Tämä on päässyt meillä aika kovaankin käyttöön; sillä lähtee hiekat eteisestä ja kaikki ns. kuiva-tavara keittiön lattioilta. Kuinka paljon helpompaa tällainen pieni harja ja lapio onkaan kaivaa kaapista, kuin imuri töpseleineen päivineen! Tällä lähtee niin helposti leivänmurut esim. pienten vieraiden jäljiltä ja kaatuneet riisit lattioilta. Tästä siivousvälineestä pidän jopa minä, siivoamisen suurin vihaaja.


Toinen kätevä väline on tämä monitoimimoppi, jonka kanssa yritän vielä toistaiseksi löytää yhteistä säveltä. Tämä on ehkä verrattavissa imuriin; tämä ei ole heti käyttövalmis ja siivoamista ei hoideta kymmenessä sekuntissa. Tällä saa kuivana kuitenkin muruset ja muut, jos niitä on tullut lattioille enemmän tai isommalle pinta-alalle (silloin ei jaksa pienen harjan kanssa lähteä vetelemään) sekä märkänä, jos edellisenä päivänä on ollut laiska ja esim. päärynäsoseet ovat kuivuneet lattiaan kiinni. Tällä on vedelty keittiönlattiat pariin otteeseen märkänä ja pariin otteeseen kuivana, mutta kyllä minä rehellisesti sanoen valitsen imurin niille suuremman pinta-alan murusille. Sen sijaan kuivuneille päärynäsoseille tämä on hyvä väline kostutettuna :) Tämä moppi toimii myös kivasti olohuoneen lattian siivoamiseen; tällä vetäisee nopeasti kuivana suurimmat roskat pois, esim. ylläri-vieraiden jo liki seistessä oven takana!

Haaveilen siivousvälineestä, jolla voisi hoitaa kaiken. Sellaisesta välineestä, jolla saisi muruset helposti pois, voisi pestä lattiat samalla vaivalla ja se olisi heti käyttövalmis. Sellaista odottaessa!

Millä välineillä muilla siivotaan keittiön lattioita? Mikä on teidän perheessänne kätevin siivousväline?

Yhteistyössä: 

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Motorisia taitoja metsässä

Suomen luonto antaa mahtavat puitteet motoristen taitojen kehittymiselle; meillä on metsää kaikkialla ja mikä olisi sitä parempi paikka kehittää motorisia taitoja? Metsämaasto on epätasaista, se tarjoaa mahdollisuuden hyppiä, kiipeillä, loikkia, kävellä, juosta.. Aivan huippu paikka, jos ajatellaan lapsen motoristen taitojen kehittämistä. Ja onhan metsä muutenkin ihana paikka; kaikenlaista ihmeteltävää eläimistä kasveihin, rauhaa ja pystyy irroittautumaan arjen kiireestä. Myönnän, että me seikkailemme metsässä aivan liian vähän, mutta onneksi päiväkoti hoitaa osan tästä; siellä lapseni pääsee viikottain metsään. 



Tänään pääsimme ihmettelemään muurahaispesää. Leo ei meinannut millään ymmärtää, että muurahaiset asuvat siinä pesässä, että se on heidän kotinsa. Ja hän oli myös kovasti sitä mieltä, että käärmeet asuvat puussa. Metsäretkillä sitä kuitenkin pieni ihminen voi oppia kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. 


Meillä metsäretkeä meinasi alkaa häiritsemään väsymys ja nälkä; typerä äiti kun ei ottanut syliin ja kantanut. Paljon kuitenkin kävelimme, juoksimme, hyppelimme ja ihmettelimme metsän ihmeitä :) Risut, kepit ja oksat myös olivat tämän taaperon mieleen. Kuinka kivaa sillä olikaan heilua, tökkiä maata ja osoitella äitiä.

Tämän syksyn tavoitteeksi voisin melkein asettaa sen, että lähtisimme metsään ainakin kerran viikossa ihmettelemään. Syksyinen metsä varsinkin on jotain ihanaa; pian kun lehdet alkavat vaihtamaan väriä ja.. En malta odottaa! <3

Käykö muut usein metsässä ihmettelemässä ja liikkumassa? :)

torstai 24. elokuuta 2017

Ei juo, ei syö

Leo on hiljalleen alkanut vähentää veden ja kauramaidon juomista pidemmällä aikavälillä, mutta nyt tilanteena alkaa olla aikalailla tyhjät vaipat ja täys stoppi. Sen lisäksi tämä uhkaa edetä myös syömisen puolelle; ei meinaa ruokakaan kelvata. Mitä ihmettä tämä on? Siihen ei oikein osaa kukaan mitään sanoa. Joku vaihe vai kenties lopun alkua?
 

Tilanne näytti jo niin lupaavalle, että kotiutin jälleen meille ison kasan uutta testattavaa. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin virhe, koska tästä se alamäki hiljalleen alkoi. Kauralastut ja hirssijauhot näistä ovat vasta päässeet käyttöön.


Mustikka-hirssipuuro maistui hurjan hyvin vajaa viikko sitten. Ilman netin ihmeellistä maailmaa, allergia-lasten fiksuja päitä ja ihmisten ihanaa tapaa jakaa reseptejä ei olisi tullut mieleenkään, että hirssistä voisi saada edes teoriassa yhtään mitään vispipuuron tyylistäkään. 

Leon vispipuuro:

7,5dl vettä
1dl päärynäsosetta
2dl kuorittua ja huuhdottua hirssiä
n. 2dl mustikkaa
Ripaus suolaa

Mittaa kattilaan kaikki ainesosat ja keitä hirssi kypsäksi. Sitten vedä sauvasekoittimella sileäksi ja sähkövatkaimella vielä jonkin aikaa kuohkeammaksi (ilmeisesti onnistuu myös pelkällä sauvasekottimella halutessa?). 


Tämän puuron jälkeen kuitenkin alkoi kovaa kyytiä nirsoilu kaikkea kohtaan kasvavissa määrin; ensin se juominen ja tänään ruoka. En oikein tiedä, että oliko ongelma kyseisessä puurossa vai olisiko se vain sattumaa.


Kellään hyviä ideoita miten saada taapero juomaan? Mehujäät lentävät lattialle. Ruokiin ei nestettä juurikaan ekstraa saa. Erilaisia laseja, pillejä, pulloja ja mukeja on kokeiltu iso kasa. Ekstra suolaisen syöminen ja janon tuottaminen ei ole vaihtoehto. Nuhaa on ollut, mutta en usko kuitenkaan minkään selittävän tätä lakkoilua; jos jatkuu niin pakkohan se siinä kohti on lääkärille mennä käymään. Jääpalat eivät olleet kivoja. Bonne-vesi ei kelpaa. 

Se on aina tuskallista, kun hyvin syövä ja juova lapsi alkaa yht'äkkiä tällaiseen lakkoon joka viedään askel askeleelta pidemmälle. Vähällä ruoalla nyt selviääkin, mutta nestettä pitäisi jotenkin saada varmaan alas. Ruiskuhan se on viimeinen vaihtoehto, mutta se on jotenkin niin kurja. No, ei auta kuin katsoa mihin tämä tästä kehittyisi seuraavaksi. Äidillä vain meinaa olla pieni huoli pienestä taaperosta.