torstai 24. toukokuuta 2018

Koepala-vastaukset; matto vedettiin alta

"Kaikki koepalat ovat normaalit!". 

Sillä hetkellä, kun nämä sanat lukivat lääkäriltä tulleessa sähköpostissa, niin tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ei vieläkään mitään vastauksia, ei mitään syytä. 

Elättelin toiveita, että tähystys antaisi jotakin. Kovin yritin olla elättelemättä turhia toiveita vastauksista, mutta epäonnistuin siinä ilmeisen suuresti. Kuvittelin, että tähystys antaisi vastauksia ja niistä näkyisi, miksi lapseni kärsii kivuista, voi huonosti, reagoi liki kaikkeen ja kaikelle jne. 


Ei, emme saaneet vastauksia. Olemme ihan yhtä suurten kysymysten ja epätietoisuuden äärellä, kuin ennen tähystystä. Tai on Leolla refluksi, mutta eipä se tämän kaiken takana ole. Me jatkamme kivun kanssa silmästä silmään katselua ja keskustelemme joka ilta viimeisenä ennen nukahtamista vatsakivusta. Minä jatkan henkistä musertumista lapseni kivun äärellä, jolle ei pystytä tekemään mitään, kun syy on mysteeri. 

Maanantaina soittanee Tampereen lääkäri. Ensi viikon perjantaina menemme Turun lääkärille ja kesäkuun lopussa Helsingin lääkärille. Joku suunnitelma, joku suunta ja joku idea tässä kai tarvittasiiin jälleen seuraavaksi. Onneksi meillä on huipputiimi lääkäreitä taustalla ja uskoisin, että yhteistyöllä he pystyvät johonkin. 


Tällä hetkellä tuntuu pahalle, enkä edes meinaa kieltää sitä. Tuntuu, kuin olisi tyhjän päällä ja tämä ei koskaan helpottaisi. Lapseni ei ikinä saa elää kivuttomasti, kun syytä sille kivulle ei löydy vaikka mitä tehtäisiin! Surullista on se, että mm. mastosytoosi ei ole tällä tähystyksellä poissuljettu; se kun voi hyvinkin olla jäänyt osumatta koepaloihin. Eli ihan yhtä paljon olemme vaille vastauksia, kuin ennen tähystystäkin. 

Tästäkin noustaan, koska pakkohan se on. Ei tähän olotilaan voi jäädä vellomaan, mutta kai sitä saa hetken potea ahdistusta ja tuskaa? Sen jälkeen voi lähteä jälleen kiertämään lääkäreitä, miettiä päänsä puhki asioita ja yrittää löytää niitä vastauksia.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

ALLEDUURI -kahvila

Miltä kuulostaisi allergia-kahvila? No, aivan ihana erityisruokavalioihin erikoistunut Alleduuri löytyy oikeastikin Tampereelta; lyhyen kävelymatkan päässä mm. rautatieasemalta. Kyseisessä kahvilassa aivan kaikki tuotteet ovat gluteenittomia ja moni tuote sopii myös vegaanille. Kaikki herkut on valmistettu ilman maitoa, kananmunaa, vehnää, ohraa, ruista, pähkinöitä tai kalaa. 

Olen törmännyt tähän kahvilaan monesti mm. Allergialasten vertaistuki -ryhmässä Facebookissa; ihmiset kehuvat varsinkin paikan herkkuja sekä omistajan asiakaspalvelutaitoja. Allergisen lapsen äitinä oli pakko lähteä ottamaan selvää kyseisestä paikasta; tällainen kahvila on kuitenkin ideana aivan ihastuttava ja tervetullut Suomeen :) 
Menimme käymään Alleduurissa kahden äidin ja kahden taaperon voimin. Meidät otettiin todella lämpimästi vastaan; rattaat, kaikkeen koskeva taapero eikä edes minulla-on-nälkä-haluan-nyt-heti-evääni taapero tuntuneet häiritsevän. 




Ensimmäisenä sitä kiinnitti huomiota paikan upeuteen; isot ikkunat, sopivan valoisa paikka, kivasti laitetut pöydät sekä tarjottavat kauniisti esillä myyntipöydällä. Ihastuttava paikka! Kaverini kyseli kovasti leivonnaisten ainesosista ja pakko sanoa, että oli ihanaa olla paikassa, jossa oikeasti tiedettiin, mitä mikäkin tuote sisältää! Liian usein törmää siihen "en tiedä" tai "no ei se kai mitään sellaista sisällä. Luulisin."


Itse päädyin vihreään minttu-teehen sekä mansikka-kermapullaan. Tästä päästään asiakaspalveluun, jota pystyn vain kehumaan. Maksamisen kohdalla omistaja lähti etsimään lisää kuittinauhaa korrtimaksu-laitteeseen, mutta se oli päässyt loppumaan. Minulla ei ollut euroakaan käteistä ja sen hetkisellä kunnolla (siitepölyallergiat olivat tehneet minusta aika heikon jo siinä kohti iltapäivää) minusta ei ollut lähtemään mistään hakemaan käteistä. Totesin myös, että olemme Leon kanssa vain käymässä, joten emme myöskään seuraavana päivänä enää voi tulla maksamaan tähystyksen jälkeen. Saatesanoin "jos joskus vielä eksyt Tampereelle ja tuntuu sille, niin voit tulla maksamaan, mutta en oleta sitä.". No, minua hiukankaan tuntevat tietänevät, että seuraavan Tampereen reissun aikana menemme siellä käymään uudelleen ja uusien syötävien lisäksi meinaan maksaa ensimmäisenkin kerran ostokset :) Tuollaista paikkaa kannattaa enemmän kuin mielellään. Asiakaspalvelu oli koko aika niin hurjan ystävällistä ja ihanaa, ettei tosikaan. Aito kohtaaminen, voisin sanoa!

Minä, joka en syö gluteenittomasti ja vasta totuttelen maidottomaan ruokavalioon voin sanoa aivan rehellisesti, että pullani oli todella herkullista. Eli kyllä, kyseisen kahvilan tarjottavat uppoavat myös meihin ei-niin-laajasti-allergisiin ihmisiin. 
Leolle kahvilasta olisi löytynyt Pirkka päärynäsosetta, mutta meillä oli omat eväät mukana; eihän mistään voi saada mitään sopivaa! Yllätys oli siis suuri, kun Leollekin olisi jotain löytynyt :) Leon ruokavaliolla on turha haaveilla minkäänlaisesta leivoksesta kahvilassa; muutamasta ruoka-aineesta kun ei taiota. 


Kahvila oli kahdessa kerroksessa. Me suuntasimme yläkertaan, jossa oli lapsille leluja sekä kirjoja. Siellä kului helposti reilu tunti meidän aikuisten höpötellessä sekä syödessä ja lasten leikkiessä :) Kengät jätettiin alakertaan, joten varmasti ihan toimiva paikka ryömivällekin. Toki ylhäälläkin ruokaillaan, joten lattialla kenties voi jotain ollakin. Mutta todella siisti paikka, jopa tällaisen murusista samantien ahdistuvan äidin silmin! Siellä oikeasti sai huokaista helpotuksesta ja antaa Leon touhuilla. Jollekin Leo lehahti siellä, mutta todennäköisesti reagoi syödessään vieressäni tai jotain muuta vastaavaa. Tuo kun lehahtelee monesti niin, että syy jää mysteeriksi. 

Alleduuria voin tämän yhden kerran kokemuksella todellakin suositella, jos tahtoo paikkaan, josta saa monenlaista ja jossa oikeasti osataan kertoa, mitä mikäkin sisältää! Ja vaikka ei olisi erityisruokavalioita, niin paikka kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa ;) Me tulemme sinne eksymään aivan varmasti uudelleen; ennemmin tai myöhemmin, mutta viimeistään sitten joskus kun  Leon ruokavaliolla sieltä löytyy jotain sopivaa!  Oletko sinä käynyt jo kokeilemassa kyseistä kahvilaa? :)

Alleduurin nettisivut Täällä!

lauantai 19. toukokuuta 2018

TÄHYSTYS; äiti ei ehkä olekaan hullu!


Leolla oli tähystysaika Tampereella perjantai-aamuna klo 7.20 ja olimme hyvissä ajoin Mehiläisen oven takana odottelemassa. Tähystämään tullut lääkäri tuli klo 7.10 ja nappasi meidät alaovelta mukaansa. Leo sai leikkiä hetken; tähystyksen tekevä lääkäri vaihtoi muutamia sanoja, anestesialääkäri kävi kertomassa asioita hetken, samoin anestesiahoitaja kävi tervehtimässä, hoitaja toi esitietolomakkeen, kaikki tapaamamme ihmiset olivat hurjan mukavia. Varsinkin anestesialääkäri teki upeasti tuttavuutta Leon kanssa ja selitti nukkumisasiaa aivan todella ihanasti sekä lapsentasoisesti <3 

Leo nukutettiin maskilla ja hän sai nukahtaa syliini. Vaikka tämä oli kolmas maskinukutus Leolla, niin  kyllä se edelleen vain kirpaisee tätä äitiä. Leo ainakin sätkii ja taistelee aikansa unta vastaan. Lopulta silmät pyörähtää päässä ja jää hiukan raolleen, Leo rauhoittuu ja nostetaan tutkimuspöydälle. Siinä kohti vanhemmat ajetaan pois ja päästetään lääkärit toimimaan. Toimenpide kesti aikalailla puolituntia, mutta pakko todeta että siinä kohti odottavan aika on ihan todella pitkä! 

Lopulta lääkäri tuli kertomaan sen, mitä silmämääräisesti oli nähnyt; ruokatorvessa oli jonkinlaista sameutta, josta jäädään odottamaan koepala-vastauksia, ruokatorven läppä oli hiukan löysä ja ohutsuolen alkupäässä allergikolle tyypillistä nukkaa. Nyt seuraavaksi sitten odotamme patologin vastauksia ja jännitämme, että näkyykö siellä yhtään mitään, mikä selittäisi Leon oireilua. 

Hetkeä myöhemmin hoitaja tuli kertomaan, että Leo heräilee ja tuumasi "sen ehkä pystytte kuulemaankin". Heräily otti todella koville; itkua, limaa, yskää ja kunnon tärinää. Se ei tahtonut laantua, joten lopulta kanyylin kautta laitettiin kipulääkettä, joka sitten auttoi nopeasti. Leo sai sen turvin jatkaa vielä hetken uniaan ja herätä vähän helpommalla ololla. Tärinää, limaisuutta ja yskäisyyttä oli toki vielä jonkin verran jäljellä. Kotiutus tapahtui ihanan nopeasti ja n. klo 9.30 olimme jo kotimatkalla. Kotimatka meni pääasiassa nukkuessa ja ilman oksennuksia selvisimme. 


Ilta meni pääasiassa pötkötellessä, ruoan maistuessa aika heikosti, lämmön kohotessa ja lähinnä tosiaan nuokkuessa. Lämpö ei kuitenkaan kohonnut kovin korkeaksi vaan jäätiin alle 38 asteeseen, joten kovin huolissaan en osannut olla. Tänä aamuna lämpöä ei enää ollut ja Leo on jo jaksanut touhuillakin aika aktiivisesti. Ruoka maistuu tavallista heikommin, mutta kenties toimenpide on ärsyttänyt kurkkua tms ja sen vuoksi ei tahdo maistua. Uskoisin tämänkin olevan ihan normaalia kyseisen toimenpiteen jälkeen. 

Nyt tosiaan voimme vain odotella tuloksia ja lähinnä toivoa, että ne antaisivat jotain vastauksia :) Papereihin lääkäri kirjasi diagnoosiksi refluksitaudin. Joten pakko se on tässä kohti hyväksyä, että se sieltä ainakin löytyi. Ja toinen diagnoosi paperilla oli suolistoperäinen allergia, kysymysmerkillä varustettuna. En tiedä miksi, mutta uskoisin, että tämän diagnoosin kohdalla odotellaan niitä patologin vastauksia; eli onko tämä suolistoperäistä allergiaa vai kenties jotain muuta. Voin kuvitella itseni tuntien, että piinaavat 2-3vkoa on edessä. 

Itselle kuitenkin iski eilen semmonen omanlaisensa helpotus; en ole tulossa hulluksi. En ole kuvitellut kaikkea. Vihdoin jossain näkyi jotain ja päästään kenties eteenpäin tässä meidän kulkemallamme tiellä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

On I-H-A-N-A-A olla äiti


Minulla on ihana äiti, mutta tänään meinaan lähestyä äitiyttä ja äitienpäivää oman äitiyteni näkökulmasta :) 

Minulla on äitiyttä takana vasta 2v 9kk, mutta siihen on mahtunut hurjan paljon. Uuden oppimista; äitinä sekä myös ihmisenä. Paljon uusia taitoja ja asioita, joihin pystyy äitiyden myötä. Tunteita laidasta laitaan; eikö koko äitiys ole yhtä tunteiden vuoristorataa? Tässä jaetaan toisenkin ihmisen tunteet; ollaan iloissa iloitsemassa koko sydämestä ja samalla suremassa vähintään yhtä suuresti lapsen suruja. Iloja, suruja, pelkoja, pelkojen voittoja, hymyjä.. 

Päivääkään en vaihtaisi tästä pois, vaikka älyttömän rankkaa on ollutkin ja olen sen valmis myöntämään. Epävarmuutta, pelkoa, tuskaa, kipua, väsymystä, muilta tullutta arvostelua. Kääntöpuolena on kuitenkin se kaikki ilo, rakkaus, hymyt, naurut ja ilonkiljahdukset! <3 


Tämä pieni ihminen on tuonut elämääni valtavasti valoa ja rakkautta. Opettanut minua olemaan itselleni armollisempi ja samalla opettanut sivuuttamaan muilta tulevaa arvostelua. Tämä samainen pieni ihminen on tehnyt minusta älyttömän vahvan taistelijan, joka on valmis menemään vaikka kiviseinistä läpi tarpeen vaatiessa. Tämä pieni ihminen opettaa minua näkemään maailman hyvänä ja iloisena paikkana, näyttää kuinka pienet asiat voivat olla valtavia ilonlähteitä ja opettaa minut nauramaan myös itselleni. Tämä pieni ihminen on Taistelija, joka opettaa äidilleenkin, että pienistä hyvistä hetkistä on otettava kaikki ilo irti ja nautittava täysin sydämin. Tämä pieni ihminen opettaa päästämään irti peloistaan ja opettaa sanomaan "Minä osaan, minä pystyn". 


Äitiys on jotain ihanaa, kaunista ja ainutlaatuista. On aivan ihanaa olla tällaisen pienen ihmisen äiti ja saada kokea se suuri rakkaus. Kaiken sen rankkuudenkin keskellä ihan tosissani nautin äitiydestä ja siitä, että saan olla näin upean pienen ihmisen äiti <3 

Hyvää äitienpäivää kaikille <3

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

CHEEKin keikalla

Hemmottelin itseäni jouluna ja ostin liput Cheekin Turun keikalle, Turku oli toisena vuorossa Täältä sinne -kiertueella. Sen aika oli eilen ja olihan se mukavaa. Hetki äidin omaa aikaa ja Leo sai viettää laatuaikaa mummonsa sekä kummitätinsä kanssa :)








Oli ihanaa käydä fiilistelemässä vielä kerran Cheekin keikalla, kun kerran Turussa oli siihen mahdollisuus. Huikea keikka, hyvä fiilis kaikilla ja kyllähän siitä nautti :) Ja olihan se ihanaa hetkeksi edes irtautua arjesta ja tehdä jotain aivan muuta. Itselle ei ole kauheasti osunut hetkiä, joita viettäisin muualla kuin lapsen kanssa tai töissä, niin yksi ilta siitä irti tuntui hyvälle. Ihanaa on myös aina nähdä, kuinka se oma pieni pärjää kyllä muidenkin kanssa <3

Oliko joku muu Turun keikalla? Tai menossa vielä kiertueen muille keikoille? :)

torstai 3. toukokuuta 2018

AISTINSÄÄTELY

Olen nyt jonkin aikaa seurannut lastani ja tehnyt havaintoja. Olen tainnut blogissakin ohimennen mainita jo aiemmin mahdollisista aistialiherkkyyksistä, joita Leolla voisi olla. Alan vakavissaan olla sitä mieltä, että jotain aistinsäätely ongelmaa on ja nyt ainoa kysymys on, että mitä ja kuinka paljon? 


Jos aistinsäätelyssä on suuria ongelmia (vaikuttaen mm. kehitykseen tai tehden arkipäivän asioista haastavia), niin kyseessä on sensorisen integraation häiriö. SI-häiriö tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että on vaikeus säädellä aistimuksia. Lapsi voi olla yliherkkä, aliherkkä tai aistimushakuinen. Ja välillä sama lapsi voi reagoida erilaisiin ärsykkeisiin eri tavoin; yhteen aistimukseen yliherkästi ja toiseen aliherkästi. 

En kuitenkaan meinaa teille tämän enempää jakaa faktaa, koska yksinkertaisesti tiedän aiheesta tässä vaiheessa hurjan vähän ja olen tutustunut aiheeseen kohtuuttoman vähän. Olen vasta muutamia viikkoja havainnoinut omaa lastani ja samalla yrittänyt koluta nettiä läpi tutkien aihetta. Saa vinkata, jos tietää aiheesta hyviä nettisivuja ja/tai kirjoja! 


Ensimmäinen havainto iski eräänä iltana iltapala-pöydässä. Olin juuri kiehauttanut vedet, laittanut ne kippoon ja sekoittanut puurojauheet sekaan. Käänsin selkäni ja Leo pisteli puuroa tyytyväisenä suuhunsa. Puurovesi oli kiehunut n. minuuttia aiemmin ja koko puuro höyrysi kunnolla. Hänellä ei tuntunut yhtään missään. Näitä puuro-juttuja on ollut useamman kerran. Toisinaan Leo saattaa todeta "Kuumaa", jolloin kehotan odottamaan hetken, mutta todellisuudessa Leo lusikoi kovalla tahdilla sen omien sanojensa mukaan kuuman puuron suuhunsa. Ja näin sanoessaan yleensä hän huutaa puuronsa perään, lopulta annan sen painottaen puuron olevan vielä kuumaa.

Eräänä päivänä annoin Leolle mehujään, jota hän pureskeli heti pakastin-kylmänä; ikenet vuoti verta, mutta missään ei tuntunut. Sitten hänellä jäi pieni pala mehujäätikun pohjalle ja sanoin, että ottaa sen kädellä; Leo huusi kuin hinaaja, kuinka kylmää se on. 

Muutama päivä sitten menin suihkuun itkuisen lapsen kanssa. Jossain vaiheessa tajusin hänen sanovan, että kylmää. Tästä oli hyvä aloittaa jonkinlainen tieteellinen koe, joka on vielä toistaiseksi kesken. Nimittäin lisäsin lämpöä hiljalleen ja lopulta Leo hihkui innoissaan suihkussa. Tieteellinen koe loppui kun minä, kuuman veden käyttäjä en kyennyt enää nostamaan lämpöä. Leo tuntui nauttivan suuresti, kun veden lämpötila kohosi hiljalleen. Tässä kohti epäilykseni alkoivat herätä aivan totaalisesti.

Tämän suihkukäynnin jälkeen olen entistä enemmän toki kiinnittänyt huomiota aiheeseen ja nyt vasta sitten sekaisin olenkin. Nimittäin juuri äsken pesin hänen vaippa-alueensa kakan jäljiltä ja hän pyysi "laita sopivaa vettä!". Vesi oli sillä hetkellä kädenlämpöistä ja kysyin, että onko vesi liian kylmää vai kuumaa. Leo ei osannut sanoa. No, kokeilin laittaa lämpimämmälle; se ei ollutkaan hyvä. Sen jälkeen viilensin veden lämpöä huolella ja lopulta löytyi sopiva, joka ei saanut kiemurtelemaan; omaan käteen oikeasti viileä vesi, jossa en olisi pessyt edes omia käsiäni muusta kropasta puhumattakaan.

Tällä hetkellä olen seurantalinjalla näiden kuuma-kylmä-juttujen kanssa, mutta tällä hetkellä näyttää sille, että jotain omituista tämän lapsen lämpötilojen tuntemisessa on. Kovin aaltomaista tämä(kin) tuntuisi tällä hetkellä olevan, mutta jotain omituista siinä vain on. 


Leo rakastaa imuroimista, joten ainakaan aistiyliherkkyyttä ei kuulon puolella tuntuisi olevan. Sen sijaan aurinko tuntuu ärsyttävän aika suuresti; varsinkin, jos kipuilee ja siihen yhdistyy auringonpaiste niin aurinko saa osakseen kiukuttelua. Onko se sitten perus auringon häikäisy-kiukkua vai jotain muuta? Leo myös rakastaa keinumista suuresti ja pyörimistä; milloin se on normaalia ja milloin jo enemmän aistimushakuisuutta? Samaa olen nyt miettinyt myös mm. kun hän puree itseään tms, niin lukemani perusteella sekin voisi olla aistimushakuisuutta. Siihen päälle myös kummallinen tapa tuntea kipua; tätä en edes osaa avata tässä kohti yhtään enempää, mutta siinä(kin) on jotain hyvin kummallista. Näiden kaikkien lisäksi on yksittäisiä pieniä asioita, mitkä ovat kiinnittäneet huomioni ja saavat miettimään, mistä mahtaa olla kyse.

Tämä kaikki on kuitenkin vielä täyttä havainnointia, pieniä juttuja siellä täällä ja varmasti paljon sellaista, mitä en ole edes vielä huomannut. Tässä kohti on pakko todeta, että täytyy tutustua aiheeseen lisää ja tämän jatkuessa varmaan käydä pyörähtämässä myös neurologin vastaanotolla. Toki varmasti allergioilla, kivuilla ja tällä kaikella on tässä roolinsa; kuinka suuri sen kaiken rooli sitten on? Selittääkö se kaiken, tekeekö se tämän vai onko tämä ihan irrallista asiaa? Kysymyksiä vaikka vastauksia on tässä kohti paljon, mutta aika on tässä ystävämme ja toivon mukaan joskus tietoa on enemmän :)

Todellisuudessa tämä on aika pelottavaakin; ajatella, ettei lapsi tunne asioita ns. normaalilla tavalla.

TÄÄLTÄ LISÄÄ TIETOA: 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Allerginen lapsi varahoidossa?

Hei, me selvittiin! 


Kyllä, luit aivan oikein. Meillä juhlitaan varahoidosta selviytymistä ja pahemmilta ongelmilta välttymistä tänään. Leon päiväkodissa oli henkilökunnalla kehittämispäivä, joka lienee jokaisessa päiväkodissa kahdesti vuoden aikana; kerran syksyllä, kerran keväällä. Meillä ei ollut mitenkään mahdollista pitää Leoa kotona, joten hän joutui menemään toiseen päiväkotiin täksi päiväksi hoitoon.

Äidin stressi ennen tällaista päivää on jotain valtavaa; voitte vain kuvitella! Ne kaikki ruoka-jutut, lääkekuviot, muilla lapsilla/henkilökunnalla olevat lemmikit, henkilöstön vähempi allergia-osaaminen jne. Myönnän tentanneeni Leon oman päiväkodin henkilökuntaa, keittiötä sekä varahoitopaikan henkilökuntaa jo viime viikolla; varmistaakseni sekä varmistuakseni, että kaikki voisi sujua tänään mahdollisimman hyvin.

Tänään kävin vielä läpi kaikenlaista; kerroin ja näytin lääkkeet, useampaan kertaan. Käytiin läpi kohtaukset ja miten niissä toimitaan. Kerroin hänen nukkumisistaan, mahdollisesta ongelmallisemmasta käyttäytymisestä ja ruokailutottumuksistaan. Jonkun mielestä ehkä kerroin liikaa siihen nähden, että lapseni oli siellä vain yhden päivän, mutta meille kun se yksi päivä voi tuoda viikkojen tuskan pieleen mennessään. Silloin on pakko edes yrittää selittää kaikki niin hyvin, että vähillä oireilla ja ongelmilla selvittäisiin. 

Ruoka-jutut olivat sujuneet, Leon sanoin "Täällä samaa ruokaa!". Oli aika lohdulliset sanat, kun lastani hain tarhasta ja lapsi kertoo ensimmäisenä saaneensa jälleen vain samaa ruokaa. Leo oli myös nukkunut ja käyttäynyt ihmisiksi. Leo oli leikkinyt monenlaisilla jutuilla ja ulkoilemaankin oli päässyt. Leon mukaan oikein mukava päivä ja kaikki oli kivaa, mutta huomenna on silti kiva päästä omaan päiväkotiin, omien aikuisten luokse. Yhteenvetona voisi todeta, että Leo viihtyy omassa päiväkodissaan. IHANAA! 


Varahoidosta kotiutui hyvin väsähtänyt lapsi, joka on ottanut rennosti kotiin päästyämme; Late Lammas on ollut kova sana. Vatsa on ilmeisen kipeä ja naama hohkaa ja kuumottaa aika hyvin punaisena. Tämä saattaa olla oirehdintaa mistä tahansa; yksi realistinen tekijä voisi olla henkilökunnalla ja/tai muilla lapsilla kotona olevat lemmikit, toisena mahdollisuutena tulee jämät leluissa jne (joita todennäköisesti omassa tarhassa ei ole) ja hyvänä kolmosena voisi olla puhdas stressi. Tai sitten se on jotain aivan muuta. Meidän elämää, perus arkea voisi varmaankin jo alkaa tässä kohti sanomaan.

On ihanaa saada näitä hyviä ja onnistuneita kokemuksia; ne aina helpottaa omaa pelkoa jättää vieraille lastansa hoitoon. Tällainen onnistuminen jälleen lisää fiilistä, että muutkin osaavat pitää lapsestani huolta; ruokkia, saada hänet nukkumaan ja olemaan hyvällä tuulella. Toki nämä reaktiot tällaisten päivien jälkeen ovat ikäviä, mutta ei näiltä vain voi välttyä; nämä alkavat olla oikeasti meille arkipäivää ja jo odotettavissa aina.

Hoitavan henkilökunnan asenteella on myös varmasti paljon merkitystä; näillä ihmisillä asenne oli kunnossa ja uskon sen vaikuttaneen todella paljon lopputulokseen. Minun kanssani keskusteltiin jo viime viikolla puhelimessa asioista ja tänään kuunneltiin aidosti; kertomistani asioista oli listattu hieno paperikin koko ryhmän aikuisille tiedoksi. Asenne, muistakaa asenne, jos kohtaatte allergisen lapsen; olipa kohtaaminen päiväkodissa, lasten syntymäpäivillä tai missä tahansa. Sillä oikeanlaisella asenteella kun pötkii jo pitkälle.

Onko sinulla korkea kynnyt jättää lapsesi hoitoon? 
Miten muilla on sujunut varahoidossa ollessa asiat?