torstai 22. kesäkuuta 2017

Grilliruokaa ja iho-oireita

Naama punaisena ja näpyillä - olisihan se pitänyt arvata, voisi joku sanoa tässä kohti. En kuitenkaan tahdo itse sanoa niin. Me kokeilimme grillata Leolle parsakaalia, tomaattia sekä vuohenjuustoa; haluten uskoa niiden sopivan. Naama osoitti aika nopeasti, että jollekin siinä reagoitiin ja tänä aamuna vatsakin oli hyvin löysänä. Epäilisin ensisijaisesti vuohenjuustoa. Tomaatti kuitenkin on sopinut satunnaisesti soseena, joten en ehkä osaa sitä täysin pitää syyllisenä; toki nyt kypsennysaika oli lyhyempi. Oireet kuitenkin hyvin maltilliset; toisaalta vuohenjuuston määräkin oli hyvin pieni.. 


En kuitenkaan tahdo elää tätä meidän elämää aina odottaen, että kaikelle oireillaan ja olla uskaltamatta kokeilla uutta tai uudella tavalla valmistettua. Meillä pensasmustikat on oiva muistutus ja osoitus siitä, että riski kannattaa aina ottaa ja aina välillä saa yllättyä iloisesti. Ei näitä kokeiluja voi aina tehdä eikä liian tiuhaan, mutta aina välillä nämä ovat hyvästä, jos minulta kysytään. Nyt grillattiin kaikille muillekin kasvisnyyttejä, joten Leokin sai omansa samalla :)

Tämä kuitenkin on meidän arkea. Allergiat ovat meidän arkea, osa meidän elämää ja sen kanssa me elämme. Oireet on ikäviä, niitä ei tahtoisi toisella aiheuttaa ja on aina jossain määrin kurjaa kokeilla jotain uutta oireiden pelossa. Toisaalta taas uutta kokeillessa on aina se jännitys; jos tämä sopisikin? Ja onhan näin suppealla ruokavaliolla pakkokin kokeilla säännöllisesti uutta, jotta tämä hiljalleen tästä voisi laajentua. Ja koskaan ei voi tietää, mikä sopisi, jos ei rohkeasti kokeile. Itse rakastan grilliruokaa ja tahdoin mahdollisuuksien mukaan päästä tarjoamaan Leollekin jotain grillattua. Kokeillaan hänen kanssaan taas uudelleen vuoden päästä! :)

Luulen, että vuohenjuustoa tulemme kokeilemaan vielä toisen kerran lähiaikoina, jotta voimme todeta tulivatko oireet siitä vai jostain muusta. Vahva epäily kuitenkin on tällä hetkellä, että se on vuohenjuusto ja uskon oireiden kasvavan jos määrät kasvaisivat. Joten jos se oireilee toistamiseen, niin sitä ei edes lähdetä enempää kokeilemaan, kun todennäköisyys sen sopivuudelle oli alunperinkin aika pieni. Seuraavaksi testilistalta löytyisi katkaravut, joiden valmistamiseen täytyy ensin perehtyä - itse olen niille kunnolla allerginen, joten ei mitään havaintoa miten niitä valmistetaan. Ideoita kellään? 

Uuden allergialääkkeen kanssa ongelmat kasvavat, kun se syljetään vain pois.. Ihmeellistä sinällään, kun kaikki muut lääkkeet ovat tähän mennessä menneet aikalailla ongelmitta ja tämä on aivan totaali ei. Täytyy katsoa, että tottuisiko tuo makuun vai mitä ihmettä tässä keksisi? Varmasti pieni osa tulee nielaistua, mutta ei kyllä missään nimessä läheskään koko annosta.. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ajatuksia syksyn kuvioista

Syksyllä meillä ihan tosissaan aloitetaan arki töiden ja päiväkodin osalta - tähän asti tehty osapäiväistä, pidetty vapaapäiviä ja kaikkea muuta. Sen sijaan syksyllä alkaa kokopäivätyöt ja kokopäivä päiväkoti. Tämä herättää paljon tunteita äidissä, joka olisi tahtonut pitää lapsensa pidempään kotona.


Leo on toki ollut helmikuun lopusta alkaen päiväkodissa, joten ei kokonaan uutta. Mutta onhan se kuitenkin uusi alku, kun päiväkoti vaihtuu ja päivät pitenevät. Leo kuitenkin saa mahdollisimman kevyen startin uudessa päiväkodissa, koska hän pääsee aloittamaan jo 1.8. ja itselläni alkaa työt vasta 14.8. Joten pari viikkoa hän saa totutella lyhyemmillä päivillä, tutustua uusiin hoitajiin sekä lapsiin. Hän saa ottaa paikan omakseen. Onneksi minun työni alkavat vasta kuun puolivälissä, niin tähän on mahdollisuus. Leo kuitenkin rakastaa ainakin tällä hetkellä päiväkodissa olemista, sinne lähtemistä ja viihtyy aivan tosissaan, joten en usko uudessakaan tulevan suurempia ongelmia. Ainakin tutustumiskäynneillä hän on ollut niin iloisena ja kummallakin kerralla valmis lähtemään muiden kanssa syömäänkin!


Ruoka-jutut minua hiukan stressasi, kun sain päiväkodin keittiöltä sen verran epämääräisiä vastauksia koskien kaiken onnistumista. Tämä kuitenkin on ymmärrettävää, kun kaikesta päättää paljon korkeammat tahot ja keittiön mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään on aika vähäiset. Minä kuitenkin päädyin ottamaan yhteyttä hiukan korkeammalle ja sitä kautta minulle lupailtiin kaiken kyllä onnistuvan ongelmitta. Heinäkuun viimeinen päivä saadaan kunnon palaveri asioista vielä pystyyn ja olen hyvin luottavaisin mielin. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin nykyisen keittiön kanssa on sujunut hurjan hyvin ja kiitollisuuteni on suuri. Uskoisin, että yhtä hyvin sujuu uudenkin keittiön kanssa ja kaikki saadaan rullaamaan syksyllä :)

Vaatimalla päästään aika pitkälle. Heillä kuitenkin on velvollisus järjestää ruokaa jokaiselle lapselle ja lääkäritodistusta on noudatettava. Joten hyvässä hengessä vaatien, niin asioilla on tapana järjestyä.


Yksi hyvin suuri jännityksen aihe on meidän kaikkien jaksaminen. Tällä hetkellä kun aamut alkavat klo 3-4 ja yleensä saan nukkua päiväunet päivällä.. Päiväunet kun jäävät pois, niin saa nähdä miten tämä äiti-ihminen mahtaa jaksaa. Puhumattakaan, kun kokeillaan jotain epäsopivaa ja tulee niitä valvottuja öitä. Mutta eiköhän sitä jotenkin selviä tästäkin, kun arki käynnistyy!

Olen kuitenkin itse niin onnellinen alkavista töistä, että suunnilleen hihkun pelkästä ajatuksestakin. Odotan sitä niin kovasti! Pääsen tekemään työtä, jota ihan tosissani tahdon tehdä ja lapseni pääsee päiväkotiin, jossa hänen on varmastikin hyvä olla. Voisiko paljon enempää tässä kohti toivoa, kun töiden aloitus on väistämätöntä useammasta syystä?

Mitäs syksy tuo muille tullessaan? :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Allergialääkettä ja touhotusta

Leo on nyt jälleen voinut paremmin, kuin hetkeen. Uskon, että suurin vaikuttava tekijä parempaan oloon on se, että tuo lapsi on saanut nyt pari yötä nukuttua oikein kunnolla. Viimekin yönä 8h pätkä, jonka aikana ainoastaan pari pientä heräämistä, joiden jälkeen Leo osasi jatkaa unia aivan itsenäisesti. Luulen, että allergialääke tekee oman osansa väsyttävän ominaisuutensa kanssa, mutta se on varmasti juuri nyt ihan tarpeen - kasvava lapsi kuitenkin tarvitsee unta. Allergialääkkeen suurin haaste vain on siinä, että se olisi kiva syljeskellä pois ilmeisen pahan makunsa vuoksi; täytyy toivoa, että makuun totutaan hiljalleen..



Täällä Porvoossa olemme käyneet useita kertoja leikkipuistossa sekä kävelemässä ympäriinsä. Porvoon keskustasta löytyy aivan ihana Muumi-puisto, jota voin suositella jokaiselle pienelle ja suuremmallekin Muumi-fanille. Vanhempieni vierestäkin löytyy yksi leikkipuisto, joka ei tosin ole aidattu, joten siellä viihdytään vain hetki ennenkö jalat vievät jo eteenpäin!



Leo on päässyt nauttimaan mm. kummitätinsä seurasta, vaikka välillä kummitäti on ollut kovinkin pelottava. Kummitädin kanssa on ollut parhautta juosta pitkin rantaa, tutkia kiviä, katsoa telkkarista hauvaa ja puhelimelta piipaa-piipaa-autoja.


Leo pääsi myös pelaamaan koripalloa enojensa kanssa. Varsinkaan nuorin ei ollut kovin iloinen, kun tämä taapero omi koripallon.. Nimittäin Leolle oli hankittu oma muovinen pallo, mutta eihän se kelvannut alkuunsakaan, kun vaihtoehtona oli myös hauskasti pomppiva koripallo!

Olen niin onnellinen, että täällä ollessa on osunut paremmat päivät ja Leo on voinut paremmi. Se on mahdollistanut monenlaista tekemistä ja touhuamista :) Toki hampaat, joita nyt tehdään urakalla, niin tuntuu myös vaivaavan. Positiivista on kuitenkin, että ilmeisesti vihdoin tuo lapsi sietää erästä kipulääkettä! JEE! Ja hampaiden tulo tekee sen, että syömässä pitäisi olla aivan kellon ympäri - lohtusyömistä ja auttaisi se varmaan myös kutiseviin/kipuileviin ikeniinkin. Onneksi muu vointi kuitenkin nyt vaikuttaa hyvälle, niin hampaista selvittäneen!

Ruoka-jutuista päädyimme ensimmäisenä ottamaan testiin kaurakerman, joka sekin varmasti auttaisi hiukan nälkään, jos sitä saisi esim. liha-parsakaalikastikkeeseen ja vaikka kastikkeena lihasuikaleille jne. Vielä ei toistaiseksi sille oireilla, joten lupaava alku. Seuraavaksi otamme kokeiluun vuohenjuuston, josta ennakko-odotukset sopimattomuuden osalta on aika suuret.. Josko se kuitenkin yllättäisi? Nyt kuitenkin edetään rauhassa näiden kanssa ja toivotaan, että jotain saataisiin hillitsemään nälkää :)

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Porvoossa turistin silmin?

On aika hämmentävää lähteä Porvoon vanhaan kaupunkiin, näpsiä tyypillisiä turisti-kuvia, kun otetaan huomioon kyseisen kaupungin olevan oma vanha kotikaupunki. Olen tosiaan käynyt peruskoulun Porvoossa, koen itse asuneeni Porvoossa n. 10v jonka jälkeen lähdin muualle opiskelemaan ja poikkesin enää viikonloppuisin vanhemmillani. 

Annetaanko kuvien puhua puolestaan kauniista Porvoon vanhasta kaupungista? 







Tänään kyllä pääsin toteamaan, että täällä asuessaan sitä ei kyllä tajunnut kaupungin kauneutta. Mutta eikö se niin tahdo mennä? Omaa asuinpaikkaansa on vaikea nähdä upeana tai ymmärtää, mitä muut siinä kaupungissa näkevät? Pakko kuitenkin todeta, että onhan tuossa vanhassa kaupungissa sitä jotain. Porvoon joki, mukulakiveä, vanhoja rakennuksia, rauhallisuutta, kauneutta.. Kyllä siellä kelpaa kävellä ja ihmetellä aurinkoisena kesäpäivänä! 


Toki taaperon ollessa mukana on syytä pysähtyä myös leikkipuistoon ja ennen kaikkea hiekkalaatikolle! 


Äidin löytäessä ihmeteltävää vanhasta kaupungista, rakennuksista ja vedestä, niin taapero ihmetteli nostureita, kaivinkoneita, traktoreita sekä kuorma-autoja samalla reissulla vanhan kaupungin ulkopuolella. Jokaiselle jotain siis!

perjantai 16. kesäkuuta 2017

No, mitäs lääkärissä?

Lääkärillä käyty torstaina. Ei sieltä ihan liikaa mitään saatu irti, mutta edes jotakin! En minä ihan kamalia osannut odottaakaan tokikaan. Toisaalta olisihan se ollut mukavaa saada jotain elämää mullistavaa. 


Käytiin Myyrmäen PikkuJätissä ja olihan se aika kiva paikka. Mukavaa henkilökuntaa ja lapsille monenlaista tekemistä odotellessa. Ei mikään kovin suuri paikka, mutta hyvin siellä mahtui kaikki odottamaan ja lapset touhuilemaan omiaan :) Leo löysi sieltä kokkaustavaroita, kävi ohjaamassa laivaa ja leikki dinosauruksilla.


Vastaanotolla saimme lähinnä aika päättömiä ideoita seuraavista testattavista - toisaalta miksei joku niistä voisikin sopia! Lähdemme kokeilemaaan mm. vuohenjuustoa, katkarapuja, voita ja oliiveja seuraavaksi :) Mikään todennäköisesti ei sovi, mutta yrittänyttä ei laiteta. Joten kokeiluun jokainen vuorollaan ja toivotaan parasta, jotta saataisiin rasvoja ja sitä kautta nälkää pysymään hallinnassa.


Saimme kokeiluun myös uuden allergialääkkeen, kyljessään kolmio ja todennäköisesti väsyttävällä ominaisuudella varustettuna. Tänä iltana meinaamme ottaa tämän kokeiluun. Minua hiukan kauhistuttaa se, kuinka paljon vahvemmasta allergialääkkeestä on kyse, mutta toisaalta tuolle lapselle soisi jo kunnon yöunia - vaikka sitten lääkkeen oloa helpottavan sekä väsyttävän vaikutuksen turvin. Tämän lisäksi Leolle määrättiin myös kortisoni nenäsuihke, kun vihdoin joku otti kantaa on/off röhinään.

Ja jos muutosta ei ala tapahtumaan, kun 2v tulee täyteen, niin kuulemma kannattaa tosissaan harkita Tampereelle lähtöä suolistolääkärille. Tämän spesialistin kanta hakemaan siihen, että olisiko syytä tähystää tms. Tähystys kuitenkin voisi sulkea paljon pois tai kertoa, jos suolistossa oikeasti onkin jotain vikana. Omalla tavallaan sitä tahtoisi tähän tarttua ja tarkistaa lapsen suoliston kuntoa. Toisaalta taas tähystys vähän pelottaa ajatuksena - se kuitenkin tarkoittaa nukutttamista jne. Mutta vielä on pari kuukautta aikaa ennenkö 2v tulee täyteen ja on syytä alkaa miettimään Tampereen reissua :)

Että ei turha reissu, vaikka ei aivan kamalasti mitään saatukaan. Mutta näillä eväin jälleen eteenpäin :)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Lääkärikäynti jännittää

Me lähdemme tänä iltana Leon kanssa mummolaan ja huomenna jatkamme lääkärin kautta mummalaan, josta taas ensi viikon loppupuolella palaamme mummolan kautta kotiin. Joten blogissa voi olla hiljaisempaa seuraavat 1,5vkoa :) Uskoisin, että täyteen hiljaisuuteen en kuitenkaan pysty, heh.


Reissun aikana tulemme käymään yhdellä oletettavasti Suomen parhaimmista lasten allergialääkäreistä, jolta toivon saavani yksinkertaisesti toisen näkökulman Leon tilanteeseen. Me käymme jo yhdellä Suomen parhaista, mutta uskon tässä kohti olevan hyötyä useammasta näkökulmasta. Olemme Helsinkiin lähtöä miettineet monet kerrat ja sen aika on nyt. Pidetään peukut pystyssä, että saamme apuja lääkäriltä ja ideoita, miten tästä jatkaa eteenpäin! :) Olen jo varautunut siihen, ettei sieltä kamalasti voi tilanteeseemme irrota, mutta kovin elättelen toiveita, että jotain saisimme käynnistä irti. Tiedän, että jos emme saa, niin minulta vedetään matto jalkojen alta. Tilanteemme lienee aika heikko, jos kyseisellä lääkärillä ei ole antaa meille yhtään mitään. No, ei auta kuin katsoa mitä hänestä saamme irti huomenna!

Tällä hetkellä meillä voidaan ihan ok. Vähän karsittiin ruokavaliota ja juuri tällä hetkellä se tuntuisi hiukan auttavan. Pääasiassa ruokavalio koostuu pensasmustikoista, lihoista, myskikurpitsasta, parsakaalista sekä parista hedelmäsoseesta + kauramaidosta. Tällekin saa pitää peukkuja, ettei kohta taas mennä kovaa kyytiä takapakkia ruoka-juttujen kanssa.

Mutta nautitaan tulevista päivistä - hyvää säätä mitä ilmeisimmin luvattu! :)

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Nälkä vai kivut?

Siinä vasta vaihtoehdot, joista kenenkään ei täytyisi joutua valitsemaan! Varsinkaan pienen ihmisen puolesta. Suoraan sanoen aivan kamalat vaihtoehdot ja jokainen varmaan tajuaa näiden kahden vaihtoehdon kamaluuden, kun edes hetken asiaa miettii. Vaihtoehto a) nälkä, jolloin taapero kertoo nälästään n. 5-15min välein tasaseen tahtiin ja jossain kohti se kertominen alkaa olla jo huutamista tai b) kivut, jotka valvottavat yöllä ja saavat koko taaperon itkemään tuskasta. Ei kovin hyvät vaihtoehdot, jos minulta kysytään!


Eilen päätin, että okei; me syödään enemmän pastaa päivällisellä ja oikeasti saadaan tuo lapsi kylläiseksi. Ehkä jopa vain kuvittelen sen oirehtivan! Pitkästä aikaa meillä oli kylläinen lapsi, joka ei koko iltaa huutanut "ham, ham", vaan puuhasteli kaikkea ihan rauhassa ilman nälkää. Se fiilis, kun toisella oli hyvä olla. 


Illalla nukahdettiin vielä ihan ok, vaikka se veikin asteen verran pidempään kuin edellisinä iltoina. Pari tuntia myöhemmin alkoi piereskely, joka johti jossain kohti heräilyyn. Syliin hänet sai edes vähän rauhoittumaan, yölle osui taas ne pahimmat hetket kun itkettiin tuskissaan ja hiljalleen olon helpottaessa aamun lähestyessä Leo pystyi jo käydä kainalooni nukkumaan. Rehellisesti sanoen yö oli jälleen aika pitkä ja aikaa pohdiskella tätä kaikkea. 

Herää kysymys, missä on meidän turvaruoat? Ne, mitä voi antaa ihan rajattomasti? Edes yksi tällainen? Ei, meiltä ne puuttuvat. Meillä ei kestetä yhtään mitään. En edes voi ymmärtää, miten voi olla tilanne, jossa oikeasti ei vaan ole mitään mitä lapsi voisi syödä saamatta kipuja! Nyt taas ollaan kulkemassa kohti koko paketin romahtamista ja en tiedä millä estäisin sen?

Öljyt on pahoja. Viljat on pahoja. Liiallinen lihan määrä saa ummetuksen hirveäksi. Hedelmät oireilee ainakin naamalla, ehkä jossain määrin suolistollakin. Vihanneksista liki kaikki on pahoja. Korvikkeet ei sovi. Neocate Spoon ei sovi. Millä tätä lasta pitäisi aivan oikeasti ruokkia? Taas on pidemmän aikaa tasapainoteltu usean hiukka epäsopivan kanssa, jotta olisi tarjota sitä ruokaa tuolle lapselle, mutta selkeästi on taas merkit ilmassa oireiden kasvamisesta. Kenelläkään, ikinä, millonkaan, koskaan ollut samaa? Miten selvisitte, miten toimitte? Tai ollut kummin kaiman lapsella? Nyt kaikki ideat, tieto, kaikki otetaan vastaan.

P.s. Ruokaa lapseni saa ja se on laskettu lääkäreiden sekä ravintoterapeuttien kanssa teoriassa riittäväksi. Mutta ongelma on siinä ettei se kuitenkaan riitä lapsen itsensä mielestä eikä tämän äidin mielestä ja lisäksi sekään ei ole täysin sopivaa ruokaa..